Miten Aino käänsi haastavan ihmissuhteen rakastavaksi ihmissuhteeksi

Onko elämässäsi sellainen ihminen, joka herättää sinussa niin paljon vihaa, surua tai katkeruuden tunteita, ettet halua, saati pysty edes ajattelemaan antavasi hänelle anteeksi? Kuitenkin tiedostat vihan ylläpitämisen kuluttavan sinun voimavarojasi? Entä jos ahdistusta tuottaa oma suhde äitiin tai isään, lapsuus ja nuoruus eivät ole olleet sitä, mitä olisi odottanut?

Tässä artikkelissa kerron tarinan anteeksiannosta, jossa Aino löysi rauhan parantavan anteeksiannon kautta ihmiselle, jolle ei ikinä olisi kuvitellut voivansa antaa anteeksi. Mikä tärkeintä, Aino pääsi eroon katkeruuden tunteesta, mikä näkyi hänellä jokapäiväisessä arjessa.

Nyt on kulunut kaksi kuukautta ja en voi uskoa, miten äitini ei kykene enää herättämään minussa vihaa.

Aino, 37 v

Onko oikeasti mahdollista lakata vihaamasta ihmistä, jota on vihannut koko elämänsä?

Ennen valmennukseen tuloa Aino oli yrittänyt itsenäisesti antaa anteeksi äidilleen lapsuudessaan kokemat henkiset haavat. Hän oli lukenut artikkeleita ja kirjoja anteeksiannosta, mutta joku oivallus puuttui. Valmennukseen tullessaan Aino ajatteli kokeilevansa tätä viimeisenä oljenkortenaan. Hän oli jo tyytynyt siihen, että tämmöistä tämä elämä nyt vaan on hänen kohdallaan.

Aino näki toistuvasti painajaisia äidistään, eikä hän pystynyt ajattelemaan äitiään hermostumatta. Yhteydenpito äidin kanssa tuntui kiduttavalta ja Ainoa pelotti äidin seuraava siirto. Hänen äitinsä oli ollut yksin 15 vuotta erottuaan Ainon isästä. Vuosi vuodelta hänen käytöksensä tuntui vain pahenevan. Hän saattoi soittaa Ainon ystäville ja kysellä Ainosta. Ainon ystävät kokivat tämän hyvin epämiellyttävänä. Yksi Ainon ystävistä oli kieltäytynyt keskustelusta ja Ainon äiti oli haukkunut hänet kovin sanoin. Aino koki olevansa pahasti stressaantunut, kun hän ei tiennyt, mihin äiti seuraavaksi puuttuu hänen elämässään. Keskustelu hänen kanssaan ei johtanut mihinkään, koska äiti koki olevansa oikeassa ja oikeutettu toimimaan, miten toimi.

Aino todella halusi saada mielenrauhan, jonka eteen hän oli tehnyt todella paljon lukemalla artikkeleita ja kirjoja anteeksiannosta. Hän koki turhautumista, kun tuloksia ei vielä ollut näkynyt ja mietti, onko hän toivoton tapaus.

Aino on 37 vuotias nainen, joka elää kiireisiä ruuhavuosiaan IT-alalla. Kotona hänellä on 11 vuotias tytär Ella, sekä hamsteri Puff. Aino erosi puolisostaan Ellan ollessa 3 vuotias.

Ainoa ahdistava äitisuhde muuttui valmennuksessa

Aino hakeutui valmennukseen, koska hän oli eniten huolissaan siitä, miten hänen ahdistava äitisuhteensa vaikuttaa hänen tyttäreensä, sekä mahdolliseen uuteen parisuhteeseen. Puolisosta erottuaan Ainolla on ollut muutama lyhytkestoinen parisuhde, jotka molemmat ovat päättyneet siihen, kun Aino on alkanut löytää “äitimäisiä” piirteitä kumppaneista säikähtäen niitä. Aino unelmoi, että hänellä voisi olla normaali äitisuhde, kuten monilla muilla. Hän on kyllästynyt olemaan syypää kaikkeen ja haluaisi auttaa äitiään ymmärtämään käytöksensä tuhoisuus.

Näin toimimme Ainon kanssa

1. Aloitimme tunnekeho-yhteyden ymmärtämisestä.
2. Aino alkoi näkemään äitinsä toisenlaisesta perspektiivistä harjoituksen kautta.
3. Aino käsitteli omaa ajatteluaan sisäistä rauhaa lisäävien opetusten kanssa, joiden avulla ikään kuin lukko avautui hänen sisällään. Anteeksianto vain tapahtui ja viha suli pois. Sitä ei tarvinnut pakottaa.

Tapasimme Ainon kanssa Zoomissa 2 kuukauden ajan kerran viikossa. Tapaamisten sisällöissä edettiin Ainon vuoroin mielikuvaharjoitteiden parissa ja vuoroin keskustellen. Aino sai pohdittavaa myös valmennuskertojen väliin. Jo ensimmäisen valmennuskerran jälkeen hän kommentoi “Nyt minussa on lähtenyt liikkeelle jokin positiivinen muutos, kiitos.”

Valmennus päättyi 2 kuukautta sitten. Puhuin juuri Ainon kanssa, miten on mennyt ja onko hänessä vielä noussut kiukkua pintaan.

Kiitos, tämä valmennus on parasta, mitä minulle on pitkään aikaan tapahtunut. Ennen valmennusta olin tosiaan sitä mieltä, että tämmöistä tämä elämä äidin kanssa nyt vaan on, yhtä kärsimystä. Valmennuksen aikana sain sinulta lempeää keskusteluapua, sekä harjoitusten kautta oivalluksia. Parasta oli se, ettet tuominnut minua mitenkään saati sanonut, minkälainen mun pitäisi olla, vaan ohjasit kysymyksillä mua löytämään vastaukset, joiden en tiennyt löytyvän. Nyt äitini ei ole pystynyt enää herättämään minussa kiukkua, ja koen, että olen rauhallisempi kotona tyttäreni Ellan kanssa. Taidan uskaltaa pitkästä aikaa kokeilla Tinderiä 😉

– hymyilee Aino.

Kiitos Aino, että sain sinulta luvan kirjoittaa tämän artikkelin 💛

Mitä ajatuksia kirjoitus herätti sinussa? Jos etsit rauhaa surun, tai vihan keskelle, varaa minulle aika ja anna minun näyttää sinulle toisenlainen tapa nähdä asia:

Ps. Joko luit toisen artikkelin anteeksiannon parantavasta voimasta?

Jaa artikkeli: